Kuinka saada kavereita reissusta?

Minulle reissaamisessa tärkeintä on tutustua paikallisiin ihmisiin ja saada uusia kavereita tai jopa ystäviä. Olen lähinnä seikkaillut Euroopan ulkopuolella, joissa ihmisiin tutustuminen on tunnetusti helpompaa kuin Euroopassa. Olen luonteeltani ujo, joten Suomessa ystävystyminen on ollut minulle aina hankalampaa kuin Euroopan ulkopuolella. Tuntuu, että Euroopan ulkopuolella ujoutta arvostetaan aivan erilailla, mitä Suomessa ja siksi ujojen ihmisten on helpompi saada näissä maissa ystäviä. Ystävät eivät kuitenkaan koskaan tule kuin tarjottimella ja mahdollisten uusien tuttavuuksien eteen tulee myös itse tehdä työtä. Onnistuneen Australian reissuni jälkeen päätin tehdä vinkkilistan siitä, miten niitä uusia kavereita kannattaa reissun päällä alkaa metsästää.

Reissussa tulee olla positiivinen asenne ja olla avoin kaikelle. Sanan "ei" käyttämistä tulee harkita pitkään, mutta tietysti järkevästi. Oman järjen käyttö on aina sallittua! Minullekin tuli muutama kerta vastaan tapaamisia ja tapahtumia, joista olisin halunnut kieltäytyä, mutta päätin mennä jokatapauksessa. En olisi koskaan tutustunut yhteen parhaimmista aussi-ystävistäni, jos en olisi yksiin illanistujaisiin mennyt. Väsymys unohtui nopeasti hyvässä seurassa. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa myös olla valmis menemään. Esimerkiksi baareissa on usein erilaisia kilpailuja ja esityksiä, joihin pyydetään yleisöstä vapaaehtoisia mukaan.

Reppureissaajalle suosittelisin hostelleja ja telttailualueita. Näissä ei tietystikään välttämättä pääse paikallisiin ihmisiin tutustumaan, mutta toisten reppureissaajien seura voi myös tehdä ihan hyvää. Toiset reppureissaajat ovat samassa tilanteessa ja onkin helpottavaa jutella heidän kanssaan heidän  kokemuksistaan. Hostelleissa on yleensä yhteiset oloilutilat, jossa hengaillaan muun hostelliväen kanssa. Dormillisia hostelleja kannattaa suosia, sillä silloin ei tule vahingossakaan jäätyä yksin omaan makuuhuoneeseensa surffailemaan netissä. Vaihtoehtoisesti, jos haluaa ennemmin tutustua paikallisiin ihmisiin, kannattaa kokeilla couchsurfing:iä. Couchsurfing on helppo tapa majoittua paikallisten luona ja saada uusia kavereita. 

Tänä päivänä sosiaalinen media on ehkä kaikkein helpoin paikka tutustua uusiin ihmisiin. Itselläni oli käytössä facebook ja tinder, mutta reppureissaus-appejahan on olemassa jo valtavat määrät. Tinder on monien Suomalaisten mielestä ainoastaan treffi- ja seksiseuran etsimistä varten, mutta Australiassa tinderiä käytettiin ihan kavereidenkin etsimiseen. Tykkään käydä treffeilläkin, joten löysin myös treffiseuraa tinderistä. Yritin kuitenkin olla varovainen, sillä en halunnut löytää mitään "vakavaa". Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joista löytää uusia kavereita. Minä esimerkiksi kuuluin "Darwin backpacker"-ryhmään, josta sain reppureissaaja-kavereita. Tällaisista ryhmistä löytää myös hyviä reissukavereita, jos haluaa käydä katsomassa erilaisia nähtävyyksiä. Täytyy muistaa kuitenkin olla joustava omien suunnitelmien ja päivämäärien suhteen. Yhdessä reissaamisessa ei aina voi saada kaikkea, mitä haluaa.

Pubeissa ja istuskelubaareissa tutustuu myös helposti ihmisiin. Tanssibaareissa tutustuu myös ihmisiin, mutta tuntui, että suurin osa oli vain pimpin perässä eikä niinkään etsimässä uusia ystäviä. Pubeissa tuli rampattua alussa useampaankin kertaan jopa arkipäivinä. Rohkeasti menee istumaan joidenkin mukavien näköisten ihmisten pöytään ja kertoo, että on juuri tullut tänne Suomesta. Näin minä ainakin tein ja kappas pöytään alkoi tulla lisää jengiä muista pöydistä ihastelemaan tätä ulkomaalaista nähtävyyttä.

Erilaisista sosiaalisista tapahtumista löytää myös uusia tuttavuuksia. Itselleni parhaat tapahtumat olivat festarit ja erotiikkakaupan työkeikat. Sain tuttuja myös työpäivieni aikana erilaisista leikkikerhoista toisista lastenhoitajista, au paireista ja äideistä. Lempifestarini olivat psykemusiikkifestarit. Festareilla oli todella hyvä yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Toki suurin osa oli ekstaaseissa ja ekstaasi nyt tietysti tekee ihmisen rakkautta jakavaksi. Näillä festareilla ihmisiin tutustui helposti ja pääsi jo heti ensi kosketuksissa ihmistä lähemmäs. Tuntui kuin ihmisten suojakuori olisi puuttunut ja kaikki olivat ihan omia itsejään. Näillä festareilla tutustuin ensimmäisen kerran myös seksikaupan perustajaan, jonne lopulta päädyin töihin.

Aloita jokin harrastus tai käy erilaisissa ryhmissä. Jos on tiedossa, että reissu kestää pidempään, kannattaa aloittaa jokin harrastus tai kokeilla jotain kerhoa esim. kokkikerho tai joogakerho. Itse en varsinaisesti harrastanut mitään säännöllisesti, paitsi työpäivieni aikana kävin lapsen ja koiran kanssa juoksemassa. Kaljamahan saavuttua aloin käydä muskelimasan kanssa kuntosalilla, jossa tutustuin myös muihin treenaajiin. Sieltä en tosin saanut ketään uusia ystäviä, kun keskityin niin täysillä treenaamiseen. Kävin myös kerran salsa-illassa meren rannalla, mutta ihmiset olivat vanhempia eikä ihan minun tyyppisiä. Kävin kerran myös beach-joogassa, jossa tutustuin muutamiin reppureissaajiin. Ryhmäliikuntalajit ovat kuitenkin paras paikka tutustua uusiin ihmisiin. Vaihto-oppilasvuonna sain parhaat kaverini juurikin tanssiryhmästäni. Meillä kaikilla oli yhteinen tavoite ja päämäärä ja meitä  kaikkia yhdisti tanssi.

Aloita keskustelut randomien kanssa! Keskustelun aloittaminen randomin kanssa voi olla haastavaa varsinkin ujoimmille luenteille. Tätä voi kuitenkin harjoitella ensin "small talkina". Kaupan kassalla on hyvä aloittaa ensimmäinen "small talk". Kaupan tädille voi aloittaa small talkin esimerkiksi näin: "Hi! How are you doing today? Its such a lovely weather today. Might go for a swim after all this shopping hahaa." Toisen kuulumisten kysyminen ja säästä höpöttäminen toimivat aina! Tässä ei voi mennä pieleen. Kun small talk tuntuu luonnolliselta, uskaltaa pikkuhiljaa lähteä höpöttelemään jo kenelle tahansa. Keskustelut voi aloittaa tervehtimällä ja kertomalla, mistä on kotoisin ja mitä on tullut tänne tekemään. Yleensä tässä vaiheessa (ainakin Afrikassa, Jenkeissä ja Australiassa) juttelukaveri on jo ihan innoissaan kyselemässä lisää. Jos henkilö ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, kannattaa keskustelu jättää vain siihen. Näin tapahtuu kuitenkin äärimmäisen harvoin ainakin oman kokemukseni perusteella.

Kokeile nestemäistä lääkettä sosiaaliseen pelkoon. Tämä on siinä ja siinä voisiko tätä suositella, mutta monien ihmisten kokemuksien perusteella tätä voi jossain määrin kehottaa kokeilemaan. Alkoholi ei tietenkään ole koskaan ratkaisu ylenpalttiseen jännittämiseen. Päinvastoin, se voi vain pahentaa sairaalloista jännittämistä. Muutama alkoholiannos kerran viikossa ihmisiin tutustumisen helpotuksena on minusta kuitenkin ihan ok. Alkoholi rentouttaa, mikä tekee keskusteluiden aloittamisesta paljon helpompaa. 

Oletko koskaan kuullut verkostoitumisesta? Pyydä tuttujasi tutustuttamaan sinua heidän tutuilleen. Järjestäkää yhdessä kotibileitä tai illanistujaisia. Sinä voit kutsua juhliin muita reppureissaajaystäviäsi, jotka ehkä myös ovat vailla suurempaa ystäväporukkaa. Voit vaikka laittaa facebook-reppureissaus-ryhmään ilmoituksen illanistujaisista tai järjestää illanistujaiset jossain julkisella paikalla, johon reppureissaajat voivat kokoontua.

Don't worry, be happy. Tämä on ehkä kaikkein tärkein asia! Rento elämänasenne ja positiivinen mieli vetävät ihmisiä puoleensa. Kukaan ei jaksa katsoa myrtsiä naamaa kovin pitkään. Positiivinen energia välittyy nopeasti ympärillä oleville. Kavereiden saamisesta ei myöskään kannata ottaa stressiä. Yleensä niitä vain putkahtaa jostain randomisti juuri silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa.

Viikko ilman Aaronia

Viikko on vierähtänyt Suomen kamaralla. Fiilikset ovat yllättävän hyvät. Luulin masentuvani lopullisesti, mutta on ollut huippua nähdä läheisiä ystäviä ja päästä nauttimaan Suomen kesästä.  Aika menee nopeasti, sillä koulua on enää vajaa kolme kuukautta jäljellä. Opiskeluinnostuksenikin on yllättävän korkealla. Opinnäytetyötä kirjoitan mielelläni ja on ihana nähdä, miten paljon opinnäytetyötä tehdessäkin on uusia asioita oppinut.

Sovimme eroavamme Aaronin kanssa lähdettyäni takaisin Suomeen. Tämä viikko on kuitenkin saanut molemmat miettimään ja päätimmekin olla epävirallisessa avoimessa suhteessa. En ole ihan varma, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta välillämme on kuitenkin jonkinlainen sidos. Saamme toki olla muiden kanssa intiimisti ja käydä treffeillä, mutta silti me odotamme toisiamme tämän kolmen kuukauden ajan. Turhaa heittää rakkautta noin vain pois, kun se kerran omalle kohdalleen tulee. Ei sitä rakastumaan kuitenkaan ihan päivittäin pääse.

Olemme jutelleet lähes päivittäin skypessä ja tämä ikävästi muistuttaakin minua etäsuhteesta. Etäsuhde oli juuri se, mitä en halunnut, koska elämä tuntuu pysähtyvän paikoilleen. Nukut, heräät, syöt, käyt koulussa, käyt treeneissä ja skypetät. Tämän takia en ole ihan varma tästä meidän avoimesta etäsuhteesta. Haluaisin nauttia näistä kolmesta kuukaudesta Suomessa vielä, kun ehdin. Kuka tietää, vaikka en tulisikaan enää koskaan takaisin Suomeen muuttamaan. Ulkomaat ovat kuitenkin vieneet sydämeni jo useita vuosia sitten. 

Tänään aloitin Australiaan sairaanhoitajaksi rekisteröinnin prosessin. Tulen siitäkin kirjoittamaan blogiin lisää prosessin jatkuessa. Prosessihan on yllättävän raskas ja työläs. Paljon on paperihommia tehtävänä ja odotusaikakin saattaa olla pitkä. Olen kuitenkin päättänyt heti koulun loputtua lähteä takaisin Australiaan. Ennen kuin saan sairaanhoitajan rekisteröintipaperit käteen, teen jotain muita töitä. Tarjottiinhan minulle jo tanssijan ja tarjoilijankin töitä. Seksikaupasta saan myös keikkatöitä. Ei se lastenhoitajankaan työ ole poissuljettua, mutta useimmat perheet hakevat ainoastaan huonosti palkattuja au-paireja. 

Joka tapauksessa olen enemmän kuin innoissani valmistumisestani. Käyn jossain vaiheessa ensi kuussa vielä pankissa juttelemassa laina-asioista. Olen apulaislääkärin koulutusta miettinyt nyt ihan kunnolla, mutta koulu on tietysti kallista ja pitäisi näin ollen ottaa pankista lainaa. Nämä kolme kuukautta menevät varmasti nopeasti asioita selvitellessä ja paperihommia tehdessä. En jaksa odottaa, että näen taas tuon ihanan hömelöni! Kuvat ja videot on otettu meidän road tripiltä. Aaronilla on aina hyvät setit, oli kyseessä sitten Britney Spears tai jokin harcore mother fucker. Mun oma pikkuinen räppäri. <3

Suorat linkit videoihin TÄSSÄ ja TÄSSÄ.

Viimeiset fiilikset, hyvästit ja tulevaisuudensuunnitelmat

Taas kerran on hyvästit jätetty ja katse käännetty kohti Suomea. Tällä hetkellä olen Singaporen lentokentällä odottamassa jatkolentoani Frankfurtiin. Olen todella väsynyt ja toivonkin, että saisin nukuttua lentokoneessa, kun ei meinaa tuollaiset eilisen kaltaiset kahden tunnin yöunet riittää millään tälle tytölle. Rakastan useita kuukausia kestäviä reissuja, mutta niissä on aina huonoina puolina ne hyvästien jättämiset. Minulle hyvästien jättäminen on aina ollut vaikeaa ja minun on vaikea hyväksyä sitä, että joitakin ihmisiä en ehkä enää koskaan tule näkemään. Onneksi facebookissa pystyy pitämään yhteyttä ja ehkä saan muutaman ystävän vierailemaankin ennen joulua Suomessa. Ainakin reissu oli kaikin puolin onnistunut ja sain vielä paljon enemmän, mitä Australiasta alun perin tulin hakemaan. En olisi uskonut, että Australiakin voisi muuttaa minua ihmisenä. Niin se vain on, että kaikki vähänkään pidemmät reissut muuttavat ajattelumaailmaa ja käsitystä itsestään. Itsestään löytää uusia asioita ja oppii ymmärtämään omia ajatuksiaan paremmin.

Lauantaina oli läksiäisbileeni ja yritin hyvästellä mahdollisimman monet ystävistäni, vaikka kaikki eivät  päässeetkään paikalle. Tässä vaiheessa en vielä ollut sisäistänyt, että tämä on oikeasti viimeinen viikonloppuni Darwinissa. Sunnuntaina lähdimme Aaronin kanssa viimeiselle road-tripillemme.  Ajoimme taas Litchfieldin kansallispuistoon ja menimme varaamallemme helikopteri-lennolle. En ole aikaisemmin helikopterissa ollut ja kokemus olikin todella mieleenpainuva. Korkeanpaikankammoiselle jo helikopterilento nostaa adrenaliinitasoa ja olinkin täynnä energiaa koko lennon ajan. Lennon ja energianmenetyksen jälkeen väsymys kuitenkin iski ja menimme kansallispuiston nurmikolle makoilemaan. Nukahdimme lusikkaan ja nukuimmekin useamman tunnin. Herättyämme koko puisto oli tyhjentynyt ja me olimme vain kaksin hämärän laskeutuessa Litchfieldiin.

Illalla kävin vielä hyvästelemässä hoitolapseni. Luimme kirjaa ja lauloimme tuiki tuiki tähtöstä. Laitoin tytön viimeisen kerran nukkumaan ja sanoin heippa prinsessalle. Siinä vaiheessa todellisuus  vasta iski, että olen oikeasti lähdössä takaisin Suomeen. Vaikea kuvitella, etten enää näe tuota ihanaa pikkuista palleroa päivittäin. Miten paljon tulenkaan kaipaamaan niitä pieniä varpaita, sitä sydäntä sulattavaa naurua ja sitä, kun näkee rakkaan lapsen kasvavan päivittäin. Seuraavan kerran nähdessämme hänestä on jo kasvanut iso tyttö ja hänellä on pikkusisko hoidettavana. Perhe muuttaa muutaman viikon päästä Queenslandiin isän työn perässä ja perhe sanoi, että olen enemmän kuin tervetullut asumaan heidän luonaan Queenslandia jossain vaiheessa reissatessani. En malta odottaa!

Koko viimeinen ilta oli sekavaa itkua ja naurua. Muistelimme Aaronin kanssa näitä kahta kuukautta, mitä kaikkea olemme yhdessä ehtineet tekemään. Nauroimme hauskoille muistoille ja itkimme tulevalle ikävälle. Pieni osa minussa katuu, että löysin taas uuden miehen. Suomesta lähtiessäni sydämeni itki Frankkia ja nyt sydämeni itkee Aaronia. Miten rakkaus voikin saada ihmisen niin sekaisin. Kaksikymmentäkaksi vuotta olen pystynyt elämään ilman Aaronia ja nyt tuntuu ihan mahdottomalta lähteä tämän luota. Rakkaus saa pääni pyörälle ja mietinkin tosissani useampaan kertaan tänä aamuna, että pitäisikö vain skipata lento ja jäädä Australiaan. Niin hyvä oli olla Aaronin syleilyssä enkä olisi millään tahtonut päästää tätä menemään. Onneksi kuitenkin ajattelin järkevästi ja nousin lentokoneeseen, vaikka pahalta se tuntuikin.

Tulevaisuudensuunnitelmani ovat taas muuttuneet. Edelleen haluan valmistuneena sairaanhoitajana lähteä pidemmälle reissulle kehitysmaihin tai sota-alueelle vapaaehtoistyöhön. Se ei kuitenkaan välttämättä tule tapahtumaan seuraavana eikä sitäkään seuraavana vuonna. Tällä hetkellä haaveilen sairaanhoitajan työstä Australiassa. Työ vaikuttaa helpolta eikä läheskään niin raskaalta kuin Suomessa, mitä nyt sairaanhoitajien kanssa pääsin Darwinissa juttelemaan. Olen myös miettinyt hengenpelastaja-kurssin käymistä Australiassa. Kilpauinti- ja sairaanhoitaja-tausta ovat varmasti minun etuina tässä ammatissa. Olen myös miettinyt yliopistoon jatko-opiskelemaan lähtemistä. Sairaanhoitaja-koulutuksen jälkeen pystyy opiskelemaan apulaislääkäriksi muutamassa vuodessa Australiassa. Suunnitelmat ovat siis edelleen auki. Toisin sanottuna olen aivan pihalla, mitä aion neljän kuukauden päästä tehdä ja tulenko enää koskaan olemaan Aaronin kanssa yhdessä. 

Nyt on kuitenkin aika kääntää sivua. Taas on yksi kappale elämässäni päättynyt ja uusi kappale alkamassa. Onneksi muistot jäävät elämään eikä mikään voi kauniita muistoja minulta pois ottaa.

"I want to be with you." 

"I want to wait for you." 

"I have never fallen in love with anyone so fast." 

"Venla, this is crazy. I have known you for two weeks and I'm already falling for you."

"I just want to steal you and keep you."

"You're my dream girl. I have dreamt about you all this time." 

"I love every little thing about you. I wouldn't change anything."

"We are the perfect match."

"You're my darling, my sweetheart, my angel."

"I want to grow old with you and have babies with you."

"I would do anything for you baby."

Kesän noloimmat

Olin tilaamassa ravintolasta ruokaa. Halusin tilata "T-bone" -pihvin, mutta jostain syystä tilatessani sanoin vahingossa "I would like to have the boner". Hahaha voi nolous. Aaron vielä lisäsi tähän: "And how would you like it to be cooked girl?"

Olin puistossa koiran ja taaperoni kanssa. Päästin koiran vapaaksi ja annoin tämän juoksennella vapaana puistossa. Kakallehan se halusi mennä. Hyviin tapoihin kuuluu kerätä kakka pussiin. Niinpä lähdin pyydystämään kakkaa. Se oli sen verran kaukana, että en tarkkaa kohtaa nähnyt. Katsoin kauemmas ympärilleni etsien kasaa, kunnes astuin kasan päälle. Minulla ei tietenkään juuri tällä kertaa ollut kenkiä ollenkaan jalassa. Ei ole pitkään aikaan ällöttänyt mikään niin paljoa. Yritin pyyhkiä jalkaa nurmikkoon, mutta eihän se haju siitä mihinkään irronnut. Maistoin oksennuksen  suussani koko kotimatkan ajan. Kotona odotti kunnon jalkakylpy.

Menin aivan sekaisin, kun täällä on alkoholi-autokaista. Samalla tavalla tehdään tilaukset kuin jossain MacDonaldsin autokaistalla. Menimme alkoholi-autokaistan jälkeen hakemaan McDonaldsis-autokaistalta hamppareita. Tilauksemme jälkeen nouto-luukulta meitä pyydettiin siirtymään eteenpäin. En ymmärtänyt, miksi meidän piti siirtyä eteenpäin. Aaron parkkeerasi metallisen hökkelin (=roskiksen) viereen. Roskis ei näyttänyt ollenkaan roskikselta, vaan enemmänkin postiluukulta. Ajattelin, että tämäkin olisi joku uusi jännä juttu niin kuin alkoholi-autokaistakin. Kysyin Aaronilta, että tulevatko ruuat tuosta luukusta. Aaronilla piti pokka ja hän vastasi myöntävästi. Hän myös lisäsi tähän, että kannattaa varoa, sillä joskus ruuat tulevat todella kovalla voimalla, etteivät ne lennä sinua päin. Refleksinomaisesti nojauduin taaksepäin penkilläni, mutta samalla myös tajusin, että minua on jäynäytetty.

Tykkään olla Aaronin luona alasti kun ketään ei ole kotona. Alasti oleminen on kuitenkin luonnollista ja antaa ihon hengittää. Aaronin kämppisten piti tulla vasta parin tunnin päästä kotiin. Olin kokkaamassa minulle ja Aaronille illallista alasti, kun toinen Aaronin kämppiksistä tuli kotiin uuden naisensa kanssa. Refleksinomaisesti laitoin kädet privaattieni päälle ja sanoin hölmösti "Oh hey!". Sitten huusin Aaronille, että tuo minulle pyyhkeen. Pojat ovat kotona. Hahahah voi nolous. Hyvän ensivaikutelman annoin taas itsestäni.

Täällä flipfloppeja kutsutaan "thongs"-nimellä, mikä taas Amerikassa viittaa stringeihin. En tietystikään alussa tiennyt tätä ja Amerikan englantia puhuvana luulin thongsien olevan stringit. Heti toisella viikolla Australiaan saavuttuani esimmäisillä treffeilläni aloimme jutella Darwinin baari-pukeutumisesta. Minusta oli jännää, miten pikkuisiin vetimiin naiset pukeutuivat baareissa. Jossain kohtaa deittini totesi, että "Did you know that youre not allowed to wear thongs in the bar?" Luulin tätä läpäksi ja sanoin, että älä kuseta, miten he muka näkevät onko sinulla stringit päällä. Deittini sanoi, että ei ole vitsi. Thongsit eivät vain ole soveliaat baarikulttuuriin. Olin ihan hämmästyksissäni, että miten stringit muka eivät olisi soveliaat baariin ja miten muka kukaan tarkistaa onko sinulla stringit päällä vai ei. Deittini kertoi, että hänellä oli ensimmäisellä kerralla thongsit baariin mennessä päällä eikä päässyt baariin sisälle. Aloin nauraa hysteerisesti ja olin suu ammollani, että mitäs helvettiä käyttävätkö miehetkin täällä stringejä. Deittini sanoi, että "tottakai, käytämme niitä lähes päivittäin, ne ovat niin mukavat päällä. I have them on now too, see?" Hitaasti aivoni alkoivat raksuttaa ja pikkuhiljaa minulle alkoi valjeta, että thongsit ovatkin flipflopit. Minun oli pakko kertoa deitilleni, että luulin thongsien olleen stringit. Hahah vähän taas nolotti.

Lupauduin mennä tulostamaan muutamat tärkeät paperit tytön äidille kirjastosta. Tytöllä on tällä hetkellä meno-vaihe päällä eikä haluaisi sekuntiakaan olla paikoillaan. Ensin en saanut nettiä toimimaan ja piti hakea apua. Seuraavaksi sähköpostin salasana toitotti väärää ja jouduin viestittelemään äidin kanssa, mikä sähköpostissa mättäsi. Seuraavaksi tulostin ei antanut minulle vaihtorahoja takaisin ja piti taas odottaa apua. Enhän minä osannut tulostinta edes käyttää ja piti taas odottaa apua. Oikein tekniikan ihmelapsi. Koko hommaan meni yhteensä noin puoli tuntia ja minua valmiiksi jo ärsytti koko homma, kun ei mikään toiminut. Tämän lisäksi koko tämän ajan tyttö huusi ja rääkyi suoraa kurkkua, vaikka mitä yritin tehdä. Annoin välipalaa, tuttipulloa, tuttia, kirjaa, palloa, avaimia ja kaikkea mahdollista krääsää mitä laukustani löysin. Yritin laittaa tyttöä nukkumaan vaunuihin, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Tyttö rääkyi niin, että koko kirjasto kaikui ja kaikki varmasti tiesivät, kuka oli kyseessä. Muutenhan kirjastossa oli ihan hiiren hiljaista, joten meidän taistelun kuuli varmasti aivan kaikki. Olisin vain halunnut hautautua maan alle.

Nukahdin autoon viikonlopun road-tripiltä takaisin kaupunkiin päin ajaessamme. Olimme retkellä pusikossa keskellä ei mitään villieläimien joukossa. Heräsin kamalaan kiljuntaan ja huutoon. Kuski teki äkkijarrutuksen ja auto näytti suistuvan pusikkoon. Kiljuin kuin pikkutyttö ja laitoin kädet silmien eteen. Muutaman pitkän sekunnin päästä pojat alkoivat nauraa hysteerisesti. He olivat suunnitelleet säikäyttävänsä minut. He ottivat minusta myös videon ja näyttää ihan siltä kuin alkaisin itkemään. Hahaha. Voi pojat pojat. Samalla reissulla onneksi annoin Aaronille takaisin. Olin  kaatanut raakaa vodkaa vesipulloon. Kysyin Aaronilta oliko tällä jano ja hän vastasi myöntävästi. Annoin vodka-vesipulloni Aaronille ja hän otti kunnon kulauksen ilman mitään epäilyksiä jäynäytyksestä. Saman tien Aaron purskautti vodkan ulos suusta ja huusi "WTF IS THAT BRRBRBRBRRRR!?! You trying to poison me?!".

Tytön isä on toiselta ammatiltaan mekaanikko ja tykkääkin rakennella kaikennäköisiä kulkupelejä. Nyt hän oli rakentanut potkulautaa muistuttavan menopelin, jota koirat pystyvät vetämään. Minä päätin mennä testikierrokselle koirien kanssa. Otin molemmat koirat mukaan, mikä osoittautui lopulta virheeksi. Miespuolinen koira kuuntelee minua aina, mutta tuo narttu ei ota sanojani kuuleviin korviinsa. Koirat vetivät ihan helevetinmoisen kovaa potkulautaa ja minä en saanut jarrua toimimaan. Huusin kuin pikkutyttö enkä saanut koiria pysähtymään. Olin kauhuissani vauhdista ja luulin loppuni tulleen. Pian sain onneksi poikakoiraan puheyhteyden ja hän pysähtyi, jonka jälkeen narttukin totteli. Hahahah. Voi nolous mikä näky. Tämän jälkeen en ole enää toista kertaa uskaltautunut potkulaudan kyytiin.

Venla sydän Aaron

Olemme käyneet upeilla treffeillä Aaronin kanssa viimeiset kaksi viikkoa. Aaron on halunnut viedä minua kaikkiin eksoottisiin paikkoihin ennen paluutani Suomeen. Seura tietysti on tärkeintä enkä niinkään välitä kalliista treffeistä, mutta kun kerran mies haluaa väkisin viedä niin mitäs siinä väitellä vastaan. Minussa vain on sellainen ärsyttävä pihi-piirre, että aina kun näen jonkun tuhlaavan rahoja johonkin turhaan, alan laskea, kuinka monet kengät tai vaatekappaleet silläkin rahalla saisi köyhille lapsille ostettua. Mielummin käyttäisin ne rahat hyväntekeväisyyteen.

Viimeisen viikonlopun suunnitelmat ovat vielä auki. Vaihtoehtoja on monia. Viimeisen viikonlopun kunniaksi haluan tehdä jotain mieleenpainuvaa. Olemme miettineet helikopteriajelua, taivassukellusta/laskuvarjohyppyä ja lentosurffausta. Laskuvarjohyppy olisi kaikkein hulluinta, mutta se olisi täydellinen päätös Australian matkalleni. Voin jo tuntea ne perhoset vatsassani ja sen adrenaliinivirran sisälläni, kun lentokoneen ovet avataan ja pitäisi hypätä. Se olisi varmasti yksi jännittävimmistä kokemuksista. Pakko se on joskus kuitenkin kokea! Haluan tietää saanko sydänkohtauksen tai pyörrynkö jo lentokoneessa ennen itse hyppyä.

Vielä on muutama päivä aikaa päättää ennen kuin pitäisi varata paikka viikonlopulle. Toisaalta helikopteriajelu kauniin Australian luonnon yllä voisi myös olla aika siistiä. Aaron tosin on ollut helikopterin kyydissä useita kymmeniä kertoja tämän entisessä työpaikassaan. Se ei olisi siis molemmille niin jännittävä kokemus. Lentosurffaus taas näyttää hauskalta, mutta haastavalta. Ehkä me koitamme tänään tai viimeistään huomenna päättää, mitä aiomme viikonloppuna tehdä. Tärkeintä kuitenkin on, että saamme viettää sen Aaronin kanssa yhdessä.

Mieleenpainuvimmat treffit olivat deckchair-elokuvateatterissa ja gourmee ravintolassa näköalapaikalla. Darwinin deckchair-cinema on arvostelujen mukaan Australian upein elokuvateatteri. En kyllä yhtään ihmettele. Todella viehättävä paikka meren läheisyydessä, mutta kuitenkin puiden suojassa tuulelta. Upea kokemus katsoa valkokankaalta elokuvaa ulkona opossumien ja muiden eksoottisten luonnon äänien kuuluessa taustalta. Tuolit olivat kuin riippukeinuja, mutta vain tuolin muodossa. Niissä oli ihana löhötä ja oli vielä mukavampaa, kun toimme omat peitot ja tyynyt mukanamme. Aivan eturivissä oli muutamat säkkituolit riippukeinutuolien sijaan. Niissäkin olisi varmasti ollut kiva löhöillä, mutta halusimme hieman kauemmas elokuvaruudusta. Ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin kotoisan mukavaa  elokuvateatterissa. Tämä on varmasti yksi parhaista treffipaikoista, jos haluaa vain olla lähekkäin eikä ole tarvetta jatkuvalle jutustelulle.

Aaron vei minut viime viikolla paikalliseen pubiin lähes tunnin ajomatkan päähän Darwinista. Pubissa on joka keskiviikkona strippishow. Pubi oli tupaten täynnä porukkaa ja fiilis oli katossa. Yleensä en viihdy baareissa ilman, että juon vähintään muutaman drinksun. Humalaiset ihmiset vain ärsyttävät ja ahdistavat, jos on itse selvinpäin. Tällä kertaa minä olin kuitenkin aivan fine. Tuntui, että muutkin olivat vain muutaman kaljan linjalla eikä kukaan mitään örveltänyt. Tunnelma oli lämmin ja kaikki olivat messissä strippishown alkaessa. Strippari kierteli ensimmäiset biisit ihmisten joukossa antamassa lyhyitä sylitansseja randomeille. Seuraavat biisit hän nousi lavalle ja tanssi tangolla. Show oli todella magea! Tykkäsin siitä, kun strippari otti yleisön mukaan show'hun. Lopussa naisen otettua kaikki vaatteensa pois hän otti saippuaveteen kastetun pesusienen ja puristi vedet rinnoillensa. Tämän jälkeen hän meni kontillensa maahan pylly yleisöä kohden ja puristi saippuavedet pakaroidensa päälle ja sheikkasi pyllyä niin, että vedet roiskuivat ympäriinsä. Minusta show oli todella hieno enkä ole aikaisemmin vastaavaa nähnyt. Jännä, että upein näkemäni strippishow tulee vastaan Darwinin jossain puskapubissa, vaikka olen Miamissakin käynyt strippibaareissa. Wou.

Onko kellään kokemuksia laskuvarjohypystä? Voiko jo kahdessa metrissä korkeanpaikankammoa poteva ikinä selvitä siitä? :D

Rakkautta ilmassa

Ennen suhdettamme sovimme, että olisimme yhdessä vain tämän kesän ja eroaisimme minun lähdettyäni takaisin Suomeen. Nyt olemme kuitenkin molemmat korvia myöten rakastuneita toisiimme emmekä millään olisi valmiita päättämään juttuamme tähän. Minun on kuitenkin pakko palata Suomeen muutamaksi kuukaudeksi, jotta saan sairaanhoitajan tutkintoni päätökseen. Sen jälkeen olisi tietysti mahdollista palata Australiaan tekemään sairaanhoitajan töitä tai mennä yliopistoon suorittamaan maisterin tutkintoa sairaanhoitajan opintojen päälle. Etäsuhteessa en kuitenkaan ole valmis elämään. Sen kokeneena voin sanoa elämän olleen todella yksitoikkoista.  Nukut, heräät, teet päivän askareet ja skypetät. Etäsuhteen aikana elää niin sanottua "sitku-elämää". "Sitten kun nähdään olen taas onnellinen." En pystynyt elämään hetkessä, vaikka kuinka yritin. Ero on siis ainut vaihtoehto tällä hetkellä.

Aaron on mies, jollaisesta olen haaveillut teinitytöstä asti. Hänessä on kaikki ne piirteet, joita olen miehestä unelmoinut. Hän on tatuoitu, hän on urheilullinen, hänellä on koulutus, hänen sisällään asuu mihihippi, hän räppää, hän kuuntelee räppiä, on överisosiaalinen, hän on hassu ja huumorintajuinen.  Aaron on luotettava, kohtelias ja iloinen. Hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuleekin toimeen kaikkien kanssa. Hän on hyvä sängyssä ja on kunnon flirtti. Hänellä on hyvä sydän, mutta on kuitenkin luonteeltaan hardcore. Hän on avoin ja tykkää jutella asiasta kuin asiasta. Hän tykkää kaikesta hullusta ja on valmis mihin vain. Hän ei pelkää eikä häpeä mitään. Meillä on samanlaiset tulevaisuudenhaaveet. Molemmat haluaisivat asua reissun päällä. Kumpikaan ei halua asuntoa ja molemmat haluaisivat elää pelkän rinkan kanssa jossain karavaanissa. Molemmat ovat kiinnostuneita ihmisten auttamisesta ja vapaaehtoistyöstä. Olemme kuin tehdyt toisillemme.

Aaronin isä on Irlantilainen, joten Aaronilla on Australian passin lisäksi Euroopan passi. Hänen olisi siis helppo tulla Suomeen töihin ilman, että pitäisi hakea sen kummemmin mitään viisumeita tai muita lupia. Aaronilla on paljon työkokemusta. Hän on tehnyt pääasiassa raksamiehen hommia ja ajanut rekkaa. Hassua, kun Frank oli myös raksamies ja rekkakuski. Ilmeisesti raksamiehet ja rekkakuskit ovat minun juttuni hahah. Aaronilla on tällä hetkellä niin hyvä työpaikka, että ei olisi mitään järkeä ottaa lopputiliä ja tulla Suomeen töihin. Työpaikka on niin arvostettu ja hyväpalkkainen, että Aaron saa turvattua tulevaisuutensa tällä työllä, kunhan nyt hetken aikaa malttaa tässä firmassa tehdä duunia. Kerrankin rikas mies hahah. Sanoin Aaronille, että lahjoittaisi osan palkastaan hyväntekeväisyyteen ja Aaron sanoi YES! Ah mikä mies! I am in love!

Viikonloppuna olimme suurissa kotibileissä keskellä metsää. Bileet olivat hieman erilaiset kuin yleensä eivätkä mitkään crazy-partyt. Suurin osa oli mämmeissä tai pilvessä. Rakkautta oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi. Tunnelma on aina erilainen kuin alkoholivaltaisissa bileissä. Humalassa ihmiset käyttäytyvät aggressiivisemmin kuin esimerkiksi pilvessä. Bileissä on aina jonkinnäköisiä riitoja tai tappeluita, kun alkoholi on päänautintoaineena. Välillä tällaiset rauhalliset bileet ovat ihan kivoja, vaikka en mikään huumausaineiden puolestapuhuja olekaan. Kaikki päihteet ovat jokatapauksessa pahasta. Täällä ekstaasin ja pilven käyttö vaan on paljon avoimempaa ja sopiikin yksi yhteen Darwinin hippikulttuurin kanssa. Ulos oltiin tuotu patjoja ja retkituolia, joissa loikoilimme nuotion läheisyydessä. Puolessa välissä iltaa sammuimme Aaronin kanssa sylikkäin nuotion ääreen retkituolille. Nukuimme tunnin, kunnes heräsimme vieressämme olevaan orgiaan. Kolme tyttöä olivat toistensa kimpussa ja me vain tuijotimme silmät pyöreinä ilmaista pornoa Aaronin kanssa. Olipas kiva tapa herätä! 

Sunnuntaina menimme Litchfieldiin, toiseen pohjoisterritorion kansallispuistoon. Maisemat olivat aivan huikeat ja oli ihanaa päästä uimaan oikein kunnolla, kun täällä ei meressä ole päässyt uimaan. Vesi oli sopivan viileää, mikä virkistikin krapulaisen päivää kivasti. Vesialtaissa ui pieniä kaloja, jotka välillä tulivat näykkimään jalkoja. Näimme myös muutaman vilauksen kilpikonnista. Litchfieldissä oli upeita vesiputouksia ja puroja, joissa pystyi uimaan. Rohkeimmat hyppivät vesiputousten päältä veteen. Pudotus saattoi olla jopa kymmenen metriä. Näytti hurjalta, kun ihmiset kiipesivät kallionseinämää pitkin vesiputouksen päälle. Näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni suuria lepakoita. Allaolevasta kuvasta näkyy, kuinka lepakot nukkuivat puissa suurissa kasoissa. Päivä oli kaikinpuolin rentouttava enkä olisi voinut parempaa toivoa.

Viimeinen viikko vierähti käyntiin nyt! Yhtään ei huvittaisi palata Suomeen. Kuusi vuotta sitten vaihto-oppilasvuonna jo tajusin, että Suomi ei ole tehty minua varten, mutta edelleen minä siellä asun. Wtf? No ehkä on ihan hyvä kantaa koulutusta taskussaan ennen kuin lähtee maailmalle. P.S. Joko Aaronilla on tosi iso pää tai sitten mulla vaan on pieni pää. Jäätävä pääero.

Venla ja Aaron minilomalla

Viime viikonloppuna oli taas pidennetty viikonloppu. Tuntuu, että pidennettyjä viikonloppuja on tyyliin joka toinen viikonloppu. Lucky me! Ajoimme Aaronin ja tämän kämppisten kanssa viiden tunnin ajomatkan päähän Darwinista. Paikan nimi on Kakadu, yksi Australian luonnonpuistoista ja yksi world heritage nähtävyyksistä. Matka meni nopeasti, sillä pidimme bileet autossa ja pysähdyimme puolessa välissä matkaa pubiin juomaan ja uimaan. Humalassa ajaminen saa edelleen ihoni kananlihalle, mutta minkäs sille mahtaa, kun on kerran kulttuurieroista kyse. Järki on silti hyvä olla matkassa mukana.

Matkasta oli kaksi tuntia pelkkää metsätietä in the middle of nowhere. Oli myös säkkipimeää eikä puhelimissa ollut yhteyttä. Olimme juuri katsoneet Aaronin kanssa Teksasin moottorisahamurhaaja-elokuvan ja pojilla oli moottorisaha reissussa mukana. Hieman alkoi pelottaa, kun pojat alkoivat pelottelemaan kauhutarinoillaan. En edes meinannut uskaltaa yksin käydä puskassa pissalla kauhujuttujen jälkeen. Piti ottaa Aaron pissalle mukaan ja melkein pitää tämän kädestä kiinni hahah. Perille päästyämme pystytimme teltat ja sytytimme nuotion. Paistoimme iltapalaksi possun kyljyksiä ja istuimme Aaronin kanssa söpösti sylikkäin nuotion äärellä. Me kyyhkyläiset hihii. Oli taas niin ihanan romanttista nukkua Aaronin vieressä Australian kauniin tähtitaivaan alla.

Seuraavana aamuna lähdimme rannalle kalastamaan. Tällä kertaa meillä ei ollut venettä mukana, koska sitä olisi ollut lähes mahdotonta kuljettaa keskelle metsää huonoja teitä pitkin. Rantaa pitkin kävellessämme löysimme jättikilpikonnan jalanjäljet ja ne veivätkin läheiseen pusikkoon, johon tämä oli haudannut munansa. Aika cool! Näimme myös muita meren eläviä, joista olin kaikista enemmän kuin innoissani. Kalastimme koko aamupäivän ja saimmekin muutaman suuren lohen ja minihain. Iltapäivästä laskuveden aikaan lähdimme kalastamaan laskuveden jättämään mutaikkoon. Muta upotti välillä melkein polviin asti. Oli kyllä hienoa nähdä merenpohjaa niin laajasti "kuivalla maalla". Nappasimme myös muutamat mutaravut mukaamme. Tökimme kepeillä kiven koloja, joissa ravut majailivat. No joo ehkä vähän liioittelin. Pojat ne ravut nappasivat ja minä vain katsoin vierestä. Eihän minulla ole harmainta aavistusta, mihin minun olisi pitänyt kepillä sörkkiä.

Viimeisenä päivänä lähdimme metsästämään. Kakadu, kun on luonnonsuojelualue metsästäminen on laitonta ja olisimmekin saaneet mojovat sakot, jos olisimme jääneet siitä kiinni. Lähdimme jo aikaisin aamulla metsään, kun eläimet kerääntyvät suon äärelle ennen auringon nousua. En saanut laittaa hyttysmyrkkyä, kun eläimet vierastaisivat sen hajua. Tällä hetkellä sääriäni ja pyllyäni koristaakin sellaiset kuusikymmentä hyttysenpuremaa. Nämä hyttyset kaikenlisäksi levittävät vielä kaikennäköisiä kuumetauteja. Jännittää jo valmiiksi, jos sitä joutuukin sairaalaan heti Suomeen päästyäni trooppisen kuumeen vuoksi. Fuck. Toivotaan parasta!

Ehdimme väijyä pusikossa vain muutaman minuutin, kunnes löysimme jo yhden villisian suolta. Aaron ampui jousipyssyn nuolen possun keuhkoista läpi, jonka jälkeen possu käveli vielä muutaman metrin ja lysähti maahan. En ole koskaan aikaisemmin ollut metsästämässä, joten en tiennyt yhtään miltä minusta tuntuisi suuren eläimen tappaminen. Luonto ja eläimet ovat kuitenkin lähellä sydäntäni. Ei se onneksi tuntunut pahalta ja pitäähän sitä syödä tai tulee muuten itse syödyksi, vaikka tässä tapauksessa me emme possua syöneetkään. Niillä on kuulemma suurimmalla osalla tuberkuloosi. Possun tappamisen jälkeen pojat leikkasivat possun nahan ja pään irti. Tekevät siitä kuulemma jonkun koristeen?

Suolla käveleminen oli yllättävän jännittävää. Jo pelkästään se jännitti, että jos jalkani jäisivät suohon jumiin. Vaarallisinta siinä kuitenkin oli suolla elävät maailman myrkyllisimmät käärmeet. Sellaisen iskiessä, ei olisi mitään saumaa pelastua. Puhelimet eivät toimi ja lähimpään sairaalaan on useamman tunnin ajomatka. Villisiat ovat myös vaarallisia ja niiden hyökätessä päälle tulisi kiivetä mahdollisimman nopeasti puuhun. Näimme myös krokotiilien jalanjälkiä mudassa ja pojat epäilivätkin niiden piileskelevän syvemmällä suolla. Välillä minusta tuntuu, että olen ihan hullu! Tykkään niin paljon kaikesta vaarallisesta ja uhkarohkeasta. Maailman paras tunne on pelko. Tykkään pelätä ja tykkään adrenaliinista. Mitäköhän kunnon kreisiä sitä keksisi seuraavaksi? 

Tänään on luvassa seksibileet, johon olen menossa apukädeksi! Ensimmäinen yö aikoihin ilman Aaronia... Hui. Hauskaa loppuviikkoa kaikille! :)