Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

WEMBULA

torstai 30. heinäkuuta 2015

Rakkaan taaperoni elämää

Heippa! Minä olen Venlan neljätoistakuukautinen hoitolapsi. Olemme nyt viettäneet Venlan kanssa kaksi ja puoli  kuukautta yhdessä ja olemme jo kuin erottamattomat. Rakastan pusutella ja halailla. Märät pusut ovat parhaita ja tykkäänkin siitä, kun koirat nuolevat mun naamaa. Kikatan ihan kippurassa, kun koirien kuola valuu mun naamaa ja käsivarsia pitkin. Siitä puheen ollen, olen aikamoinen sottapytty. Rakastan sotkea ja haluaisinkin elää mahdollisimman isossa sotkukasassa. Alan monesti itkemään, kun ruokailun jälkeen pitäisi siivota mun tekemät kauniit sotkut. Tykkään ottaa jauhelihan käteen ja maalata vatsan oranssiksi. Hiuksetkin on kiva koristella jauhelihalla ja makaronilla.

Opin kävelemään viikko sitten. Tällä hetkellä näytän edelleen humalaiselta oliolta kävellessäni ja yritän vielä etsiä tasapainoani. Vanhempani ja Venla salaa kikattavat kävelylleni, mutta ovat minusta erittäin ylpeitä. Tykkään edelleen laittaa kaiken mahdollisen suuhun. Venlan pitääkin olla kokoajan tarkkana, mitä milloinkin olen laittamassa suuhuni. Minut saa kuitenkin aina nopeasti kiinni, kun olen syömässä jotain syömisääni-refleksini ansiosta. Aina kun laitan jotain suuhuni, alan automaattisesti pitämään "jamjamjam" ääntä, vaikka söisinkin vain pahvia. 


Tykkään kaikenmaailman onkaloista, koloista ja rei'istä. Reikiin on kivaa laittaa tavaroita. Minun ruokapöydälläni on kolo juomamukia varten. Ruokaillessani otan mukin kolosta pois ja kaadan lautaselta kaikki ruuat koloon. Kerran onnistuin huijaamaan Venlaa kaadettuani ruuat koloon ja laitettuani juomamukin kolon päälle. Venla luuli, että olin syönyt kaikki ruuat. Hähähää osaan olla ovela! Tykkään maistella kaikkea, mutta en ole kovin hyvä syömään. Ruokaa on kuitenkin kiva heittää lattialle ja huutaa perään "tadaa" samalla taputtaen käsiäni yhteen!

Tykkään ihmisistä ja vilkuttelenkin aina innoissani kaikille kaupassa tai ulkona ollessamme. Välillä lähetän söpöjä lentopusuja vieraille ihmisille ja vilkutan päälle. Tykkään höpötellä, vaikka kukaan ei  oikein minua vielä ymmärrä. Osaan sanoa "hey", "no" "mum", "jayyy", "tadaa", "jamjam", "dog" ja "nana" ="nanny". Osaan sanoa "no", mutta en osaa vielä sanoa "yes". Sanonkin aina "no", vaikka tarkoittaisinkin "yes". Muiden mielestä on huvittavaa, kun vastaan "no" ja heilutan päätä, mutta olen silti ihan innoissani kädet ojossa ottamassa jotakin tavaraa vastaan. Sanon myös välillä itselleni "no", jos olen tekemässä jotakin kiellettyä. Lempisanani on "kotkot", jota käytän lähes jokaisessa tilanteessa. Kukaan muu paitsi minä ei tiedä mitä se tarkoittaa. Venlaa naurattaa, kun kuulostaa siltä, että esittäisin jatkuvasti suomalaista kanaa. 


Lempi juttujani ovat pallon heitto, uiminen, hampaiden pesu, koirien kanssa leikkiminen, kirjojen katselu, laulaminen ja tanssiminen. Musiikin alkaessa soida, alan automaattisesti tanssimaan ja heiluttamaan pyllyä puolelta toiselle. Venlan kanssa on ihan mahtavaa tanssia! Minä nauraa räkätän, kun Venla tanssittaa mua. Toinen ihan huippujuttu on, kun Venla käyttää minua kahvakuulana treeneissään. Näkisittepä minun naamani, kun Venla nostelee mua musiikin tahtiin. Mun hymy ulottuu korviin asti ja nauran niin hysteerisesti, että välillä Venlaa pelottaa, että tukehdun mun omaan nauruuni. 

Olen kunnon vesipeto ja olenkin yksi-vuotiaaksi tosi hyvä uimaan. Otetaankin Venlan kanssa aika usein uintikilpailuja meidän altaassa. Voisin uida, vaikka koko päivän! Välillä on kuitenkin kiva rauhoittua ja selailla kirjoja. Minut saa aina rauhoittumaan, kun minulle annetaan kirja käteen. Vaikka olisin kuinka kiukkuinen tai surullinen, kirja piristää minut aina. Venlan laukusta löytyykin nykyään aina kirja minua varten. Minut saa myös rauhoittumaan laulamalla "tuiki tuiki tähtöstä". Minua alkaa hymyilyttää, kun minulle lauletaan. Osaan laulaa "tuiki tuiki tähtösen" melodian, mutta en osaa vielä sanoja. Laulankin melodiaa "kotkotkot"-sanoituksillani.


Viime viikon torstaina päätin tehdä Venlalle pienet kepposet. Venla ei käytä minulla vaippaa meidän omassa uima-altaassa ja torstaina päätinkin töräyttää kivat yllärit. Venla alkoi ihmettelemään mitä tein uima-altaan reunassa, kun olin niin hiiren hiljaa. Venlan tullessa luokseni, mun kakkapallot uivat sitä vastaan. Minä vain hihittelin ja jatkoin kakkaamista. Venla ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Minä vain nauroin.

Olen aika vekkuli tyttö. Tykkään ihmeellisistä asioista. Tällä hetkellä lempipuuhaani on sukkien metsästys. Isin lenkin jälkeiset sukat ovat parasta, mitä tiedän! Tykkään ottaa sukat molempiin käsiin ja kävellä ympäri taloa niiden kanssa söpö virne kasvoillani. Tykkään heilutella niitä ilmassa ja levittää hajut ympäri kotia. Minua harvemmin enää näkee ilman sukkia käsissäni. Vaanin kuin tiikeri, kun joku on ottamassa sukkiaan pois. Omille hölmöilyilleni on kivaa nauraa. Yleensä saan muutkin nauramaan, kun nauran omille hupsuille jutuilleni. Olen niin suloinen tyttö, että minua on vaikea olla rakastamatta!

Tunnisteet: , , , ,

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Heippa sinkkuelämä!

Eivät taaskaan menneet asiat niin kuin olin etukäteen suunnitellut. Ehkä elämässä ei pitäisikään suunnitella mitään ja elää vain päivä kerrallaan. Kesän alussa olin päättänyt opetella elämään sinkkuna vähän pidemmän aikaa, kun en ole pitkään aikaan ollut kunnolla sinkku. Tarkoituksenani ei missään tapauksessa ollut ihastua kehenkään, mutta eihän sitä tunteilleen mitään mahda. Aaron tuli mukaan kuvioihin vasta muutama viikko sitten, mutta meistä molemmista tuntuu siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme jo useamman vuoden. Harvemmin sitä klikkaa näin vahvasti, miten meillä ihan jokaisella osa-alueella. Olemme todella samanlaisia, mutta meissä on myös ne eroavuudet. Minusta eroavaisuudet vain rikastuttavat parisuhdetta, kun molemmat täydentävät toisiaan.


Aaronin piti mennä muutamaksi tunniksi lauantaina töihin ja minä päätin odotella sillä välin Aaronin kämpillä. Lupauduin pesemään Aaronin koiranpennun, Teddyn ensimmäistä kertaa. En ole koskaan aikaisemmin koiranpentua pessyt enkä arvannutkaan sen olevan niin hankalaa. Raukkaa pelotti ihan älyttömän paljon ja pikkuinen yritti jatkuvasti hypätä kylpyammeesta pois. Sain Teddyn pestyä, vaikka siihen menikin runsaasti aikaa ja empatiaa. Pesun jälkeen kylpyhuoneen lattia lainehti vedestä ja jouduin käyttämään kasan pyyhkeitä sen kuivaamiseen. Hups. Pesujen ja pusujen jälkeen päätin mennä ulos ottamaan aurinkoa. Auringonotto lähinnä jäi vain yritykseksi, kun Teddy tuli hyppimään päälleni ja syömään varpaitani. Jotain siinä yritin sitä kouluttaa, mutta eihän tuollainen pikkupallero vielä mitään tottele. Lopulta Teddy nappasi puhelimeni maasta, jossa oli juuri geekki soimassa kajareilla (älä kysy miksi cheek). Teddy lähti juoksemaan talon ympäri puhelimeni suussa ja minä yritin saada puhelintani takaisin. Nauraa röhnötin samalla, kun yritin huutaa toista tuomaan puhelintani takaisin. Hahah mikä ihana pikkuinen hömelö.


Eksyimme viikonloppuna vahingossa teinien kotibileisiin. Porukkaa oli paikalla useita kymmeniä ja kaikki olivat pilvessä kuin Etiopian maaseudun Jussit. Suurin osa porukasta oli 16-18-vuotiaita ja tunsimmekin Aaronin kanssa itsemme vähän ulkopuolisiksi korkeamman ikämme vuoksi. Oli vähän omituinen olo koko illan ajan. Ei uskaltanut olla oma itsensä, kun porukka oli niin nuorta. Tuli kieltämättä omat nuoruusvuodet mieleen teinien sähellyksistä. Samanlainen sitä on itsekin ollut kuusitoista-vuotiaana, vaikka vaikea sitä onkin myöntää. Lähdimme juhlista aikaisin pois, kun porukka nyt oli mitä oli. Kävelimme Aaronin kotiin parin kilometrin päähän. Olimme onneksi ottaneet kaksi pizzalaatikkoa bileistä mukaan, sillä meillä molemmilla iski kauhea nälkä puolessa välissä matkaa. Leiriydyimme nurmikolle syömään pizzaa ja lepuuttamaan jalkojamme rankasta kävelystä. Kotiin päästyämme harrastimme villiä pizzan jyrsimistä ja sammuimme sohvalle.


Sunnuntaina lähdimme Aaronin ja tämän kämppisten kanssa kalaan. Kalasaldo ei taaskaan ollut mikään korvia huumaava, mutta rusketuksesta sen sijaan olen enemmän kuin tyytyväinen. Tuntuu, että olen tähän asti ollut kuin aave täällä ruskeiden ihmisten seassa. En vain ole koskaan ollut hyvä ruskettumaan. Jahtasimme merellä tunnin ajan hyppelevää tonnikalaparvea ja saimme napattua kaksi tonnikalaa. Tonnikaloja oli kymmeniä yhdessä läjässä. Aaron ajoi venettä ja kaksi muuta miestä heittelivät virveliä tonnikalaparven keskelle. Minä vain katsoin jännittyneenä vierestä. Välillä parvi katosi näkyvistä, mutta muutaman minuutin päästä kalat taas alkoivat hyppimään kauempana. Aaron laittoi kaasun pohjaan ja taas sitä mentiin kohti tonnikalaparvea. Välillä lensin veneessä kuin mikäkin leppäkeihäs, kun en hölmönä muistanut pitää mistään kiinni. Kyljessäni onkin ihana mustelma minua tästä hyvästä muististi muistuttamassa. Parasta oli istua veneen keulassa, jalat veneen ulkopuolella ja antaa veden roiskua jalkoihin ja naamaan aaltojen läpi hurjastellessa. That's what I call living!


Aaron asuu kolmen miehen kanssa mukavan kokoisessa talossa parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä minun kotoa. Olemme nyt viimeisen viikon nukkuneet joka yön yhdessä. Aaronilla on kolme autoa ja hän antoi yhden auton minun käyttööni, jotta voin kulkea asuntojemme väliä työpäivieni välissä. Tuntuuhan se vähän hassulta, että olemme tunteneet vasta muutaman viikon ja toinen antaa jo autonsa käyttööni. Auto kuitenkin helpottaa huomattavasti elämääni, kun julkinen liikenne nyt on mitä on. Bussit kulkevat harvoin eivätkä bussit mene lainkaan syrjemmille asuinalueille. Nyt voimme hengailla päivittäin yhdessä, tutustua toisiimme paremmin ja katsoa mihin juttumme etenee! Aurinkoista viikkoa kaikille!

Tunnisteet: ,

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Skedee, graffitei ja chillailuu jäbien kaa

En tiedä missä olisin ilman näitä kahta miestä. Meistä on tullut niin hyvät ystävät ja rakastan hengata heidän kanssaan. Ollaan käyty yhdessä punttiksella, lenkillä, bailaamassa, syömässä, kavereilla, illanistujaisissa, tehty graffiteja ja kaksi viiikkoa sitten sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa heidän kanssaan skeittaamassa. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut skeitata, jos skeittilaudan päällä makaamista ja käsillä vauhdin ottamista ei lasketa mukaan heheh. Skeittaaminen näyttää paljon helpommalta, kuin mitä se oikeasti on. Luulin omaavani hyvän tasapainon, mutta no way I did. Hädin tuskin uskalsin yhtä metriä kulkea ilman, että pidin ystävästäni samalla kiinni. Kypärä ja suojavarusteet olisivat olleet aika in. Niiden kanssa olisin saattanut uskaltaa mennä vähän enemmän kuin pelkkää etanavauhtia. Tavoitteenani on ennen suomeen tuloa pysyä skeittilaudan päällä pystyssä ilman tukea ja itsevarmasti, jotta voin alkaa rullailla joka paikkaan. Vähän se olisi näppärää.





Aivan kaverisuhteemme alussa teimme toisen pojan kanssa diilin, että olemme toistemme wingmen. Wingman on vähän kuin pimp eli parittaja. Yritimme etsiä toisillemme toistemme kaltaista seuraa, mutta lopulta meidän wingman-touhut menivät vähän epätasapainossa, kun minä en Darwinista kuitenkaan tunne niin paljon naisia kun mitä ystäväni tuntee miehiä. Minulla oli siis paljon enemmän valinnanvaraa -ehkä jopa vähän liikaakin. Pojat ovat mitä parasta bileseuraa! Meillä ei ole koskaan tylsää ja sen kyllä huomaa. Olemme kaikki  kolme yhtä sekopäitä ja osaamme ottaa bileistä kaiken irti. Partyt kulkevat yleensä meidän mukana. Siellä missä me; siellä myös bileet. Kaikki eivät tosin meidän paskaa huumoria ymmärrä ja saimmekin pari viikkoa takaperin häädöt kasinolta ja baarista. Tällä kertaa minä käyttäydyin kuitenkin nätisti, mutta pojat eivät ilmeisesti olleet kasinoon soveliasta materiaalia. Onneksi pojat tuntevat paljon porukkaa ja löysimmekin uudet bileet yksityis-yökerhosta. Ilmaista alkoholia, strippareita ja hyvää musiikkia -niistä olivat hyvät bileet tehty!





Meissä on kuitenkin myös se toinen puoli. Osaamme rauhoittua ja tarvittaessa vain chillailla kotosalla. Poikien kanssa on niin helppo jutella kaikesta mahdollisesta. Yksi ilta menin toisen pojan luo, kun tällä oli ongelmia naisensa kanssa. Minä en nyt välttämättä ole maailman paras neuvoja, kun kulttuurierot ja näkemyserot parisuhteista kuitenkin ovat suuret, mutta yritin parhaani mukaan auttaa ja kertoa omia näkemyksiäni asiasta. Pojat ovat myös olleet suuri tuki minulle yrittäessäni päästä Frankin yli. Heille on ollut helppo kertoa tuntemuksistaan ja he ymmärtävät. He osaavat myös heittää herkistä aiheista läppää, mikä tuntuukin hyvältä. Vakavistakin aiheista voi minusta heittää vitsiä, kunhan tuntee porukan hyvin ja tietää, ettei se heitä loukkaisi. Elämää ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Tähän sopiikin taas hyvin lopetukseksi minun tärkein elämänohjeeni: Hakuna Matata.





Sain äsken esittää toivomuksen. Toivoin, että aurinko lämmittäisi myös sitä puolta maapalloa! 

Tunnisteet: , ,

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kuusimetriset krokotiilit ja kuumat lähteet -road trip

Viikonloppuna päätimme lähteä kansainvälisten reppureissaajien kanssa pienelle roadtripille Darwinin ulkopuolelle. Meitä lähti iso lössi porukkaa, mutta vietin pääasiassa aikaa neljän läheisimmän ystäväni kanssa. Illalla oli tietysti kiva istua nuotion äärellä isossa porukassa ja juoda vähän alkomaholia. Meidän roadtrip ei oikein alkanut suunnitelmien mukaan, kun puolessa välissä ensimmäistä etappiamme ajoimme vahingossa kengurun päälle. Kenguru vain tuli yhtäkkiä pusikosta ja yritti loikkia automme ohi toiselle puolelle tietä, mutta nopeutemme ollessa 100km/h ei kengurulla valitettavasti ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. R.I.P. Jack.




Meidän reissumme ensimmäinen etappi oli kunnon turistikohde, jumping crocodile. Yleensä pyrin välttelemään kaikkia turistikohteita, koska ne eivät vain ole minun juttujani. En yhtään tykkää reissata turistikohteissa, vaan haluan nähdä sitä aitoa paikallista elämää. Tämän takia olen myös pyrkinyt hengaamaan enemmänkin paikallisten kuin reppureissaajien kanssa. Reppureissaajat kun eivät tiedä paikallisesta elämästä, vaan menevät enemmänkin turistirysien mukana. Paikalliset myös tietävät kaikkia siistejä mestoja, joista eivät reppureissaajat edes puskaradion kautta kuule.






Jumping crocodile ei ollut mikään suosikkikohteeni, mutta muut reppureissaajat olivat siitä hyvinkin innoissaan. Paikalliset krokotiiliasiantuntijat syöttivät Adelaide-joen krokotiileja veneestä käsin ja me turistit katsoimme tätä lumoissamme ja napsimme kuvia. Krokotiilit olivat massiivisen kokoisia ja uskomattoman nopeita niin maalla kuin vedessäkin. Afrikassa olen muutaman krokotiilin nähnyt, mutta ne olivat paljon pienempiä kuin nämä Adelaide-joen krokotiilit. Minua alkoi jo kaduttaa, kun viime viikolla sanoin ystävälleni, että haluaisin mielummin krokotiilin uivan minua vastaan kuin hain. Taidan perua sanani.



Krokotiilinähtävyyden jälkeen suuntasimme kohti Douglas Springsiä, joka on vajaa kolmen tunnin ajomatkan päässä Darwinista. Douglas Springs oli aivan uskomaton paikka! En ole aikaisemmin luonnon kuumassa lähteessä ollut, joten senkin takia kokemus oli aivan huikea. Lähde jatkui pitkulaisena useita satoja metrejä. Lähteen alkupäässä vesi oli niin kuumaa, ettei pystynyt kuin varpaan siinä nopeasti kastamaan. Puolessa välissä lähdettä vesi alkoi tuntua sopivan lämpöiseltä ja makoilimmekin lähteessä lähes koko päivän. Ei olisi hienompaa päivää luonnon helmassa voinut toivoa. Douglas Springsissä oli muutamia paikallisia vierailijoita, mutta kunnon turistilaumaa, meitä lukuunottamatta ei paikalla onneksi ollut.   




Leiriydyimme yöksi kuumien lähteiden läheisyyteen ja teimme ruokaa nuotion äärellä. Aloin haaveilla kunnon reppureissauksesta. Haluaisin kiertää Australian ympäri rinkka selässä, ainoastaan pakolliset tavarat mukanani. Olen sisimmiltäni kaupunkilaistyttö, joka ei näkisi itseään haisevien hippien rivissä, mutta jokin siinä haisuleiden elämässä kuitenkin minua kiehtoo. Olen seikkailunhaluinen ja olisi siistiä haastaa itsensä elämään luonnonhelmassa vähillä varusteilla pidempiäkin aikoja.



Ääääk tänään mun mies tulee takaisin Balilta! Olen koko päivän laskenut tunteja siihen, että tämän lentokone laskeutuu. Onneksi lentokenttä on tässä ihan meidän kämpän lähellä, niin pääsen sinne helposti vaikka ihan kävellen. Jännittää nähdä "pitkästä aikaa".

Tunnisteet: , , , ,

torstai 16. heinäkuuta 2015

Ihastumista, nolostumista ja kaipuuta

Australia on ihan paras paikka. Olen nauttinut kesästäni täysin rinnoin ja aika on mennyt aivan liian nopeasti! Olen saanut paljon kavereita ja oikeita sydänystäviä. Sellaisia ystäviä, joihin tulee varmasti pidettyä yhteyttä vielä pitkään Suomeenkin palattuani. Minun viikot ovat olleet tupaten täynnä eikä pahemmin ole ylimääräistä aikaa jäänyt. Joka ilta on ollut jotain tekemistä. Oli se sitten kavereiden luona hengailua, keilaamista tai urheilemista. Ensi viikolla on pakko kyllä pitää joku ihan tyhjä päivä. Olisi kiva välillä hengailla kämppistenkin kanssa tai vaikka ihan yksinkin. Tänään kävin vihdoista viimein katsomassa Jurassic worldin, jonka olen halunnut jo pitkään nähdä. Pääsin töistä aikaisemmin, joten menin ystäväni kanssa jo aikaiseen näytökseen. Tulin leffasta suoraan kotiin ja päätin, etten enää tänä iltana mihinkään lähde, vaikka yksi kavereistani minua pyysikin rannalle. Tuntui hyvältä vaan loikoilla kotisohvalla ja naureskella taaperon toilailuille.



Olen täällä ollessani juhlinut ehkä vähän liikaakin. Toisaalta juhliminen kuuluu kesään ja nuoruuteen.  Kohta on kuitenkin jo omia lapsia ja krapula tuhat kertaa suurempi, joten sallittakoon juhliminen vielä nuorena. Juhlimisen seurauksena minulle on tullut taas ihana pömppövatsa, josta en millään meinaa päästä eroon. Aloitinkin yhden lähellä asuvan ystäväni kanssa salilla käynnin. Täällä salilla käynti on todella kallista, mutta mitäpä en maksaisi siitä, että saan pari kiloa karisemaan. Minun kaverini on kunnon urheiluhullu ja saankin häneltä hyviä vinkkejä treenaamiseen. Pyrimme myös käymään ainakin kerran viikossa yhdessä lenkillä. Miten siinä aina käykin niin, että kesällä  laiskistuu eikä harrastakaan liikuntaa samalla tavoin säännöllisesti kuin arkena ennen kesää.



Viime viikolla olimme saksalaisen reppureissaajan kanssa katsomassa Australialaista jalkapallomatsia Australialaisten kavereidemme luona. Oli kunnon äijämäinen olo, kun tilasimme kotiinkuljetuksella pizzaa ja joimme rennosti sohvalla kaljaa futismatsia katsoessamme. Olimme saksalaisen kanssa aivan pihalla koko pelistä, mutta esitimme olevamme ihan kympillä messissä. Emme ymmärtäneet pelin säännöistä yhtään mitään. Aluksi luulin sen olevan samanlaista kuin Amerikkalaisen jalkapallon, mutta ei se sitä oikein ollutkaan. Lopulta meidän pelin katsominen muuttui ihan levottomaksi ja päädyimmekin selailemaan toistemme tinder-matcheja hahah.




Olin viikko sitten ensimmäistä kertaa kunnolla moottoripyörän kyydissä. Onhan sitä Afrikassa tullut ajeltua moottoripyörällä useammankin kerran, mutta se nyt on niin huteraa touhua, että saa aina ennen moottoripyörän selkään kiipeämistä kiittää elämästään ja kertoa mielessä rakastavansa kaikkia läheisiä. Onneksi en ole pahempaan moottoripyöräkolariin joutunut, vaikka polvi kerran menikin ruhjeille. Viikko sitten siis astelin Suomi-pojan moottoripyörän kyytiin ja ajoimme puolen tunnin matkan päähän hakemaan hampurilaiset. Ennen moottoripyörän selkään hyppäämistä en ollenkaan ollut miettinyt, että minulla oli hame päällä. Sen siitä saa, kun ei käytä aivoja. Perse pystyssä vielä kun istuin moottoripyörän selässä, niin kyllä oli Darwinissa nähtävillä oikein Suomesta asti tullut nähtävyys. Hame leijaili ilmassa ja valkoinen pyllyni loisti takaistuimella. Liikennevaloihin pysähdyttyämme näimme Tempan kanssa, kun ihmiset yrittivät olla hymyilemättä ja nauramatta. Voi nolous. Ja tämä ainoastaan yhden hampurilaisen tähden...

Hassua, että tapasin täällä suomalaisen ja vielä tarkemmin Turkulaisen miehen. Meillä on Suomessa paljon yhteisiä kavereita, mutta ei olla kuitenkaan aikaisemmin Suomessa tavattu. Asumme aika lähekkäin Darwinissa ja tykkään poikien kommuunista. Pojat olivat viime viikonloppuna hankkineet itsellensä tipuja. En vieläkään ole ymmärtänyt näiden tipujen pointtia, mutta ehkä se jossain kohtaa minulle selkiytyy -viimeistään ruokapöydässä.



Monet Australialaiset kaverini ovat lähteneet Eurooppaan Tomorrowlandiin. Myös seksikaupan perustajat lähtivät näille festareille ja töitä olisikin nyt runsaasti tarjolla, mutta tuntuu, ettei kiireiden seassa vaan ehdi tekemään kahta työtä päällekäin. Minun ihastukseni lähti eilen viiden päivän reissulle Balille ja minulla on jo nyt kova ikävä häntä. Onneksi facebookin kautta pystyy pitämään yhteyttä ja olemmekin jo tänään viestitelleet aamusta asti. Hän ehdotti, että ostaisi minulle lentoliput Balille perjantaista sunnuntaihin, mutta enhän minä sellaiseen voinut suostua. Kuulostaa hurjalta, että toinen on valmis ostamaan minulle lomamatkan, vaikka emme ole edes tapailleet vielä kovin pitkään. Lasken päiviä siihen, että hän tulee takaisin ja pääsen taas käpertymään tämän viereen nukkumaan. Se on jotain niin parasta.

Tunnisteet: , ,

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Viikonlopun märät unet

Minun viikonloppuni meni pohjoisterritoriossa Darwinin ulkopuolella ulkoillessa. Lauantaina suuntasimme Aaronin kanssa kohti Berry Springsiä, jossa oli Aaronin tutun järjestämät kotibileet. Itse en ehkä niitä kotibileiksi kuitenkaan kutsuisi. Olimme kokoajan ulkona ja koti oli ennemminkin lato kuin tavallinen talo. Piha oli suuri ja keskelle pihaa oli pystytetty nuotio. Talon asukkaat olivat käyneet metsästämässä kaksi possua ja possun lihaa vedettiinkin pitkin iltaa. Porukkaa oli vajaa sata paikalla. Ihmettelin kun ei ollut ketään muuta tuttua paikalla, kun oli kuitenkin niinkin isot kekkerit.




Jatkoimme matkaa keskiyöllä kohti Dundee beachiä ja beach partyjä. Täällä lähes kaikki ajavat humalassa, koska välimatkat ovat pitkät eikä busseja kulje. Olen aina ollut humalassa ajamista vastaan, joten minulle tämä tuli suurena shokkina. Itse en aio koskaan humalassa ratin taakse astua, mutta olen ollut useamman kerran humalaisen kuskin kyydissä. Se on kyllä iso miinus Australialle. Ei sille kuitenkaan mitään mahda, kun ei tosiaan muita kulkupelejä mene eikä aina joku halua olla selvinpäin kuskina toimiessa. Matkalla Dundee-beachille Aaron huomasi käärmeen ja halusi tietysti napata sen. Aussimiehet ovat ihan hulluja, kun he eivät pelkää mitään näitä otuksia. Aina käärmeen nähdessä pitää mennä koskettamaan ja katsomaan mikä laji on kyseessä. Tämä käärme oli kuitenkin suhteellisen pieni ja vaaraton. Täällä tosiaan on näkynyt sellaisia rullakebabinkin paksuisia käärmeitä.




Yövyimme Aaronin kanssa tämän lava-auton lavalla, johon Aaron oli järkännyt meille kotoisan pedin. Oli ihana ilma nukkua ulkona eikä hyttysiäkään pahemmin kuulunut. Valvoimme vielä muutaman tunnin patjalla loikoillessamme ja jutellessamme. Lopulta nukahdimme söpösti kauniin tähtitaivaan alle. Aamulla heräsimme jo seitsemältä ja luulin tokkuraisena vielä pienessä humalassa pissanneeni housuun. Koko patja oli ihan litimärkä, enkä aluksi tajunnut sen olevan vain aamukastetta hahah. Heräilimme, kävimme suihkussa ja söimme valtavan hiilihydraattipainoitteisen aamupalan. Kuulemma hiilaripitoinen ruoka estää merisairaaksi tuloa. Mihinköhän sellainenkin teoria oikein perustuu. Luulisi täydellä vatsalla tulevan vain helpommin merisairaaksi. Otin jokatapauksessa varmuudeksi vielä merisairauden ehkäisy pillerin, koska minulla oli jo valmiiksi huono olo krapulasta enkä tiennyt tulisinko merellä merisairaaksi. 




Minulla nousi hymy korviin poikien veneen nähtyäni. Veneen kylkiin oli maalattu Angry Birdsit. Pojat eivät tienneet Angry Birdsien olevan Suomesta. Oli aika siistiä löytää jotain niinkin Suomalaista täältä Australian perukoilta. Tuli jollain tavalla kotoisa olo, mutta samalla pieni ikävä Suomen kesää. Haluaisin niin kovasti hypätä mereen pulikoimaan, mutta kun ei halua ottaa sitä riskiä, että tulee pelkkänä torsona pois vedestä. Suomessa ei minun tietääkseni haita tai krokotiilejä ole ja siksi merellä tulikin kaipuu Suomen kesään. Toisaalta säät eivät kuulemma ole kovin kesäiset Suomessa olleet, joten tuskin sitä olisi tultua edes paljon uitua.



Merisairaaksi en onneksi koko päivän kestäneellä veneretkellämme tullut. Ilmeisesti hiilihydraattipommi ja pilleri tekivät tehtävänsä. Olin kuitenkin melko varma, että krapulassa saattaisi laatta lentää. Päivällä oli todella kuuma ja aurinkorasvaa piti lisätä jatkuvasti. Merellä kun palaa vielä herkemmin kuin maissa. Pojat laittoivat naamaan zinkkiä, joka kuulemma on vielä tehokkaampaa kuin aurinkorasva. Ei siis ole pinkit huulet ja pinkki nenä mikään uusi meikkivillitys miehillä Australiassa, vaikka joku ehkä ehtikin sitä jo epäillä. Yhdessä vaiheessa pojat hyppäsivät keskellä merta uimaan, kun oli niin tukalan kuuma. Itse en siihen pystynyt kalastamani hain jälkeen. Olen katsonut liikaa hai-kauhuelokuvia ja saisin varmaan jonkun kohtauksen, vaikka vain joku minihai uisi minua vastaan keskellä Intian valtamerta.




Näin ensimmäistä kertaa elämässäni merellä kaksi jättikilpikonnaa. Ne olivat niin suloisia otuksia. Valitettavasti niistä en ehtinyt kuvaa räpsäisemään. Ne kun kerran tulevat pintaan, ei samaista yksilöä enää helposti löydä. Tällä kertaa kilpparit olivat nopeampia kuin minä ja kamerani. Kalasaldomme oli poikien mielestä erittäin heikko. Minä taas olin ihan ihmeissäni jokaisesta kalastamastamme kalasta. Ne olivat niin värikkäitä ja eksoottisia. Enhän minä ole aikaisemmin muuta saanut kuin Suomessa jonkun ahvenen. Afrikassa olin kalastamassa, mutta kalat olivat tylsän värisiä eivätkä edes kovin isoja. Pojat saavat yleensä yli metrin kokoisia kaloja ja olivatkin vähän pettyneitä, kun minä en päässyt näkemään näitä. Itse olin kuitenkin ihan intoa piukassa. Harvemmin sitä pääsee haita tai kivikaloja kalastamaan!




Olin läpällä sanonut kavereille ennen kalastamaan lähtemistä, että tavoitteenani on kalastaa ainakin yksi hai. Hahahah sain kun sainkin kalastettua puolimetrisen hain. Hai vaan veti niin pirun kovaa, että jouduin pyytämään pojat apuun. Eihän sitä pystynyt ilman toisia käsipareja saamaan ylös. En edes tiedä, miten minun olisi pitänyt haista ottaa kiinni, jotta sormeni olisivat pysyneet kokonaisina. Pojat päästivät hain takaisin mereen, kun se ei kuulemma ollut herkullisen makuinen hai. Hetken päästä minun hain jälkeen Aaronin virveliin nappasi hai. Aaron meinasi lentää virveli mukanaan mereen, kun hai veti niin lujaa. Aaronilla kyllä habaa riittää, mutta hän oli aivan poikki hain kanssa taistelun jälkeen. Hai vain veti ja veti eikä virvelin vapaa saanut pyöritettyä, vaikka kuinka lujaa yritti. Aaron sai hain pintaan ja se näyttikin kaksi-metriseltä, joten ei ollut mikään ihme, ettei voimamieskään saanut sitä virvelin kanssa vedettyä maihin. 




Aaronin hyvä tuuri jatkui, kun hän kalasti vahingossa kivikalan. Kivikalat ovat kuulemma yksiä maailman vaarallisimmista kaloista. En siis todellakaan suosittele kalastamaan lähtemistä yksinään, koska täällä ei voi tietää, jos joku myrkkypommi vahingossa tarttuukin syöttiin. Pojilla oli hieman hankaluuksia saada kivikalaa pois koukusta, kun kalaan ei saanut sen myrkyn takia käsin koskea.  Onneksi heillä oli sopivia työkaluja mukana ja saivat kalan vielä hengissä irti ja päästivät sen takaisin mereen. Lähdimme takaisin Dundee beachille päin vasta myöhään illalla, kun oli jo hämärää. Aallot olivat tässä vaiheessa jo suuria ja merivesi roiskui meidän päälle. Perille päästyämme olimme aivan litimärkiä ja suolavesi tuntui karhealta iholla. Kalojen lisäksi reissusta jäivät mukaan rusketusraidat, paljon valokuvia sekä hyvä mieli! Kalastaminen hyvässä seurassa ei ole lainkaan niin tylsää mitä olisi voinut kuvitella. Voisin tehdä samanlaisen kalastusreissun koska vain uudestaan!



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Muistakaa varoa haita!

Tunnisteet: ,