Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

WEMBULA

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Sairaanhoitajana Keniassa osa 3. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

28.04.2014
It is not rude to call somebody fat here. Actually it seems like a good thing. Today in the operating theatre the surgeon was saying right next to the patient that he only came to operate this patient because she is so fat. “I only came to do this surgery because the patient is so fat. I have never seen such a fat patient. She is this (demonstrating with his hands how huge she is) big.” The patient was just fine. She didn’t mind being called fat. There has also been many times when African people have called some of us in the group fat. “You need to exercise because you are already big and you will be this (demonstrating with hands) big when you are older.” “I can see you’re having your baby soon.” “You’re tired because you are as fat as me.” “Where is the fat one?” “The fat one can sit there.”

01.05.2014
Sairaalassa improvisointikyky on kaiken a ja o. Välineitä ei ole riittävästi, joten hoitovälineitä joutuu itse kehittelemään tarjolla olevista materiaaleista. Esimerkiksi staaseja ei ole, joten staasina käytetään hanskoista irti otettua kuminauhaa. Dreeni leikataan tippaletkusta ja dreenivuoto valuu tippaletkun päähän kiinnitettyyn kumihanskaan.

Afrikkalainen staasi.

05.05.2014
Tyttöjen piti matkustaa tänään Mombasaan, mutta Mombasassa oli kaksoispommi-isku lauantaina. Toinen pommeista osui hotelliin, joka oli tyttöjen varaaman hotellin melkein vieressä. Nairobiinkaan ei enää uskalla mennä, kun sielläkin räjähti kaksi pommia eilen. Kisumu on kolmanneksi suurin kaupunki heti Mombasan ja Nairobin jälkeen. On tosiaan vähän vainoharhainen olo, kun odottaa, että täällä varmaan räjähtää seuraavaksi.

06.05.2014
Today we went to visit the school of medicine and saw the human autopsy. There were ten bodies in the class that students had already started dissecting. In the cold room there were new bodies that were still dirty and not yet been washed. They were on top of each other. It looked like the bodies had just been thrown in there. How nicely they treat the dead over here. There are so many bodies in Africa. These bodies have been found somewhere and no relatives have come to pick them up. The bodies have not been identified. If they are not identified then they go straight to the universities were they are being dissected. We were told that most of the bodies are thiefs that some citizens have killed. On friday I will go join the dissection.





09.05.2014
Huhhuh mikä päivä! Menin töihin aamu kahdeksaksi ja lähdin töistä ilta yhdeksältä. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut vuoroin teho-osastolla ja leikkaussalissa. Tänään olin leikkaussalissa. Neljän aikoihin sairaanhoitajat olivat taas kadonneet jonnekin ja minä olin ainoana hoitajana leikkaussalissa, joten pakko sitä oli vielä mennä instrumentteihin. Potilaana oli 19-vuotias vatsakipuinen mies. Minulle sanottiin leikkauksen kestävän vajaa tunnin. Kuinkas sitten kävikään. Leikkaus kesti puoli kahdeksaan asti. Potilaan paineet tippuivat kokoajan alaspäin. Alhaisimmillaan ne olivat 44/9. Leikkauksen valmistuttua lähdimme viemään potilasta paareilla teho-osastolle. Sairaalassa ei ole hissiä, joten potilaan kuljettaminen on todella hankalaa ja pitää mennä useiden eri osastojen läpi teho-osastolle mentäessä sängyn kanssa. Juoksimme pitkin käytäviä. Työnsin toisella kädellä paareja ja toisella kädellä ventiloin potilasta. Osastoilla potilaat tuijottivat ja huusivat valkoihoisen perään. Tutut hoitajat moikkasivat ja ihmettelivät kiirettämme. Tästä illasta ei kyllä adrenaliinivirtausta puuttunut. Vihdoin kotona ja saa hengähtää. Huomenna takaisin teho-osastolle. Nyt olen kyllä löytänyt oman paikkani. Tämä on juuri sellaista työtä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. 

13.05.2014
Nyt se sitten tuli: Kulttuurishokki. Mombasan ja Nairobin matka peruuntui pommi-iskujen takia. Lauantaina lähdin iltapäivällä muutaman lääkärin kanssa reissuun. Tarkoituksena oli mennä Samburun kautta pohjoiskeniaan. Nyahuruun saavuttuamme kuulimme, että siellä oli ollut pommi-isku viimeviikolla. Lähdimme ripeästi kaupungista pois kohti Samburua. Samburuun päin ajaessamme poliisit pysäyttivät meidät ja kertoivat, että heitä päin oltiin juuri ammuttu Samburussa. Heidän autossa oli reikiä luodeista. He oikeastaan kielsivät meitä ajamasta enää eteenpäin. Poliisit käskivät minun tulla ulos autosta. He halusivat tarkistaa, että en ole Samantha Lewtwaite, valkoihoinen terroristi, joka on esimerkiksi Nairobin ostoskeskus terroristi-iskujen takana. Hän kuulemma piileskelee jossain itä-Afrikassa. Valkoihoinen kun olen, tietysti poliisit alkoivat heti pyytää minulta rahaa siitä, että he olivat varoittaneet meitä ammuskelusta. Poliisit yrittivät tulla minua lähemmäs, mutta ystäväni tarkkailivat kokoajan heidän liikkeitä. He kertoivat, että poliiseilla on tapana lavastaa syyttömiä syyllisiksi. He epäilivät, että poliisit yrittivät laittaa jotain huumausaineita minun taskuun ja voisivat siten saada minulta rahaa, jotta en joutuisi vankilaan. Miten voikaan olla niin korruptoitunut maa! Saman tien alkoi ärsyttää kaikki asiat. Se, että Keniassa olisi ruokaa tarpeeksi kaikille, mutta varallisuus jakautuu aivan liian suuresti. Rikkaat ovat saaneet rahansa jotenkin korruption kautta. Se, että poliiseja pitää pelätä. Se, että kukaan ei välitä, jos potilas kokee kipua. Se, että tuhansia vauvoja hylätään tien viereen tai vessakuiluun. Se, että tietää miten voisi auttaa potilasta, mutta ei ole oikeanlaisia välineitä. Se, kun pienetkin lapset joutuvat tekemään ruuan ja huolehtimaan perheen pienimmistä. Se, kun lapsi huutaa kivusta, mutta kipulääkettä ei ole saatavilla. Se, että lapsilla ei ole mitään oikeuksia. Se, että potilaita herää kesken leikkauksen. Se, että pienimpiäkin katulapsia raiskataan eikä kukaan välitä. Se, että yrittää parhaansa pitääkseen potilaan hengissä, mutta seuraavalle hoitajalle potilaan luovuttaessa, hoitaja ei edes yritä pitää potilasta hengissä. Se, että asiat pitää selvittää väkivallalla. Se, että raha pitää sinut hengissä. Se, että potilaita kuolee kuin liukuhihnalla. Se, että potilaiden kärsimykselle nauretaan. Se tunne, kun en enää tunne mitään potilaan kuollessa. Pahinta tässä on se, että tämä kaikki on totta. Ei voi ymmärtää. On se vaan niin väärin.










15.05.2014
Maanantaina ja tiistaina vien loputkin lahjoitukset orpokotiin, kylään ja sairaalaan. Jos haluat lahjoittaa jotain, voit maksaa tililleni haluamasi summan. Rahan pitäisi olla maanantaina viimeistään Nordean tililläni. Kirjoita viestikenttään mihin haluat lahjoituksesi menevän ja mitä haluat, että rahallasi ostan. Huom! En lahjoita rahaa suoraan minnekään korruption vuoksi, vaan ostan sillä esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai saippuaa. Orpokotiin olen vienyt leluja ja vaatteita. Kyliin vein jauhoja, lasten vaatteita ja saippuaa sekä muutamille vanhuksille nivelkipuihin käytettävää geeliä. Kouluun vein kyniä ja vihkoja. Sairaalaan vein lapsille hedelmiä ja maitoa. Yhdelle lapsipalovammapotilaalle ostin antibioottikuurin, jota hänellä ei olisi ollut muuten varaa ostaa. Länsimaalaisiin hintoihin verrattuna täällä on halpaa. Jo kymmenellä eurolla saa ostettua 20kg jauhoja. Kymmenellä eurolla saa ostettua kahdeksan paria lasten kenkiä tai kymmenen lasten T-paitaa. Itse olen ajatellut lahjoittaa kondomeja ja uudelleen käytettäviä kuukautissuojia nuorille. Monet nuoret tytöt, joiden kuukautiset ovat jo alkaneet lopettavat koulun kesken, sillä heillä ei ole varaa ostaa kuukautissuojia. Kuukautisten tullessa he käyttävät lakanaa tai jotain paksua vaatetta kuukautissuojana. Tästä aiheutuu myös helposti erilaisia emätintulehduksia. Kondomit ovat kaiken A ja O. Ehkäisee HIV:n leviämistä ja turhia raskauksia. Abortti kun on laiton nuoret tytöt joutuvat synnyttämään lapsen ja hylkäävät sen sitten jonnekin, josta lapsi ehkä löydetään. Yksistään Keniassa on kolme miljoonaa orpoa lasta. Lapsiluvut ovat suuret ja monissa perheissä lapset näkevät nälkää. Silti perheisiin syntyy lisää lapsia ja näin lapset saavat vieläkin vähemmän ruokaa. Kondomeja ja ehkäisyvalistusta siis maanantaina!





17.05.2014
Ennen leikkaussaliin menoa olin kuullut kauhukertomuksia Afrikkalaisesta leikkaussalityöskentelystä. Minun yllätyksekseni leikkaussalielämä ei ollut läheskään niin paha mitä olin kuvitellut. Suomessa olin ollut vain viikon leikkaussalissa ennen Afrikkaan tuloa. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että olen vain hoitajien tiellä kun en osannut tehdä mitään. Ohjausta täällä ei siis saa. Opiskelijoiden oletetaan osaavan kaiken, varsinkin minun, valkoisen ihonvärini takia. Muutama päivä meni sivusta seuraillessa ja heräämössä lasten rauhoittelusta. Tavoitteenani oli oppia anestesiapotilaan hoitoa, joten olin osan aikaa myös teho-osastolla. Teho-osastolla ollessani kaikki sinne tuodut potilaat kuolivat. KAIKKI. Ihan uskomatonta. 

Leikkaussalissa toiset osasivat pitää steriiliyden, toiset eivät. Joku koski paljailla sormilla steriiliä hanskaa, toinen taas korjasi steriilillä hanskalla suu-nenäsuojustaan. Jos instrumentti kontaminoitui sitä piti silti käyttää sillä ylimääräisiä instrumentteja ei ollut saatavilla. Anestesiahoitajan työstä opin paljon uutta. Pääsin kokeilemaan intubointia, sillä se kuuluu anestesiasairaanhoitajan tehtävään Afrikassa. Anestesialääkkeet olivat samoja mitä Suomessa käytetään. Tosin anestesia on paljon heikompi mitä Suomessa. TOF-mittaria ei myöskään käytetä. Lähes kaikki potilaat olivat nuoria. Monet kirurgin veitset olivat tylsistyneitä ja kirurgi joutui "sahaamaan" ihoa moneen kertaan, että sai viillon aikaiseksi. Polttolaite ei välillä toiminut lainkaan. Välillä taas kirurgi tai instrumenttihoitaja sai polttolaitteesta sähköiskun. 

Potilaat heräsivät välittömästi tikkaamisen jälkeen. Sitä ahdistuksen määrää, kun pienet lapsipotilaat heräsivät liian aikaisin. Heräämöön vietäessä lapsi on ihan pyörällä päästään ja voi pahoin. Lapsi yrittää nousta sängyssä istumaan, mutta kaatuu ja kolhii itseään sängyn reunoihin. Hoitajat eivät välitä eivätkä omaiset saa tulla heräämöön. Viha, vääryys ja ahdistus. Se on tullut selväksi, että hoitajien motiivi tehdä työtä on raha. Heitä ei kiinnosta lainkaan potilaiden hyvinvointi. Tärkeintä on se, että tulee töihin ja tekee edes jotain, jotta saa palkan. Hoitajat itse kertoivat minulle tämän. 

Yleisin leikkaus oli herniotomia. Vastaan tuli kuitenkin paljon väkivallan ja onnettomuuksien uhreja. Yhdeltä oltiin miekalla leikattu naama halki. Potilas selvisi hengissä. Yhden miehen peräsuoleen oltiin tungettu kaljapullo. Vatsa jouduttiin avaamaan, jotta pullo saatiin suolesta ulos. Vastaan tuli myös matoja suolessa, jousipyssyn nuoli kyljessä, rintasyöpää, sektioita, amputaatioita, vatsakalvon tulehduksia, umpilisäkkeen tulehduksia ja auki leikattu kurkku. Liikenneonnettomuuksien uhreja oli todella paljon. 

Yhden päivän olin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri sanoi, että tykkää seurastani ja haluaa minut vastaanotollensa töihin. Minun tehtävänä oli haastatella potilaita ja selvittää, miksi he olivat tulleet vastaanotolle. Vastaanotolle tuli kirurgisia potilaita mm. rintasyöpää, herniaa ja suurentunutta eturauhasta. Lääkäri halusi minun tutkivan potilaat samalla tavoin hänen tutkimuksiensa jälkeen. Opin siis paljon uutta kirurgisista sairauksista ja niiden diagnosoimisesta. Tahti oli nopea. Heti edellisen potilaan lähdettyä vastaanotolta, vastaanotolle pyydettiin seuraava potilas. Kirjaamiseen käytettiin aikaa alle puoli minuuttia.


Steriilit pakkaukset.
Matoleikkauksen jälkeen ei olekaan jostain syystä enää tehnyt mieli syödä spagettia.

21.05.2014
Its time to leave Kenya behind and head back home. I will miss so many things from here. This place will always stay in my heart. Time went too fast and I would have still stayed longer. I saw lots of lovely people and different ways of life but I also saw poverty and cruelty. One of the biggest problems I met was that the gap between rich and poor keeps on widening. As the rich become richer the poor become more poor. I saw it with my own eyes. I went on dates with surgians and a member of the parliament. The politician had his own bodyguard, driver and an "African limousine". He wasted his money like it grew on the trees. The next morning I went to the orphanage and saw the little children with hardly anyone with unbroken clothes and the older children having to act like adults taking care of the younger ones and doing the housework. Overall the experience was rewarding and I grew up mentally. The journey enriched my worldview and opened my eyes. I learned to understand different cultures and I got a skill to communicate without a common language. These months have made me appreciate the little things in life. I have a roof on top of my head, enough food to eat, clean water to drink, clothes to wear and a loving family. However Africa has many things that we in Europe are lacking of. Most of all the relaxed and stress-free way of life. Hakuna matata. Asante sana Kenya.


Tunnisteet: , , , , , ,

6 kommenttia:

30. maaliskuuta 2015 klo 1.12 , Blogger Annika kirjoitti...

Nämä Keniajutut on kyllä tosi kiinnostavia! Ois aika hurjaa ja mielenkiintosta päästä näkemään ja kokemaan noin erilaista kulttuuria :)
• Life à la Annika •

 
30. maaliskuuta 2015 klo 15.04 , Blogger Anna kirjoitti...

Todella mielenkiintoista ja hurjaa tekstiä taas! Kyllä harmittaa kun ei itse tullut koskaan lähdettyä vaihtoon...

 
2. huhtikuuta 2015 klo 2.36 , Blogger Unknown kirjoitti...

Suosittelen kyllä, jos vaan on mahdollisuus lähteä! Lähes millä tahansa koulutuksella pystyy auttamaan. Moniin asioihin ei edes tarvita mitään koulutusta. Esimerkiksi orpokodeissa tarvitaan paljon apua, joten jos lapsia tykkää hoitaa niin sinne vaan! :)

 
2. huhtikuuta 2015 klo 2.37 , Blogger Unknown kirjoitti...

Voihan sitä lähteä myöhemminkin kehitysmaihin auttamaan! :) Varsinkin sairaanhoitajille siellä on niin paljon eri mahdollisuuksia auttaa!

 
3. huhtikuuta 2015 klo 5.06 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kiitos mielenkiintoisista ja ajatuksia herättävistä teksteistäsi! Kommenttini koskee nyt kuitenkin housujasi :D Eli nuo siniset housut mitkä sulla on tuossa puuta vasten - pystyisikö sellaisia tilaamaan mistään netistä? Tai millä nimellä niitä edes kutsutaan? Älyttömän kivan näköiset boheemit housut :)

 
5. huhtikuuta 2015 klo 23.45 , Blogger Unknown kirjoitti...

En itseasiassa tiedä mitkä noitten housujen nimet on. Käy katsomassa aurinko-liikkeestä (http://www.aurinkoa.fi). Siellä niitä ainakin myydään. Myös ebaystä löytyy. Laittaa hakusanaksi vaikka: "colorful harem pants". Mulla on noita samanlaisia kolmet vihreenä, lilana ja sinisenä. Voin myös myydä yhdet jos kiinnostaa. :D

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu