Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

WEMBULA

perjantai 21. marraskuuta 2014

Meidän hullunkuriset aamut

Olemme Frankin kanssa molemmat huonoja heräämään. Voisimme asua sängyssä ja nukkua koko päivän, jos siihen olisi mahdollisuus. Minun pahin painajainen on herätyskello. Olen normaalisti rauhallinen ihminen enkä suutu tai kiivastu juuri koskaan. Herätyskello sen sijaan saa korvani savuamaan. Tuntuu, että pää räjähtää ja aggressio saa minusta vallan. Vihaan sitä, kun herätyskello on latauksessa sängyn jalkopäässä ja joudun nousemaan ylös laittaakseni torkkuajastimen päälle. Tykkään pitää herätyskelloa juuri käden ulottuvilla, jotta minun ei varsinaisesti tarvitse herätä sen soidessa. Minuun on juurtunut refleksi, jossa käsi nopeasti sipaisee torkkuhälyttimen päälle ilman, että muun osan kropasta tarvitsee liikkua mihinkään suuntaan. Minä tykkään torkuttaa herätyskelloa puolesta tunnista tuntiin. Frank sen sijaan voisi kuunnella herätyskellon ilosointuja useita tunteja hievahtamattakaan.

Joskus aamuisin tuntuu, että haluaisin tintata Frankin - sen kaiken pahan alun ja lopun -, vaikka se vain makaa paikallaan eikä ole tehnyt mitään. Se juuri siinä onkin! Frank ei hievahdakaan herätyskellon lauetessa päälle. Frank on kaiken lisäksi asettanut herätyskellonsa ääneksi maailman hirveimmän metelin. "Piippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiip". Näen unta, että on kaunis kesäpäivä ja olen kavereiden kanssa rannalla. On rauhallista ja hiljaista. Aallot lyövät rantakallioon. Uneni päättyy tähän hirveään mekkalaan. Tönäisen Frankkia ja sanon vihaisesti "Herää!". Frank ei hievahdakaan. Vihaisena nousen istumaan, otan Frankin puhelimen, painan torkkuajastinta ja käyn takaisin nukkumaan.

Sydämentykytys on laskenut, olen kaivautunut hyvään asentoon Frankin kainaloon ja olen juuri saanut unen päästä takaisin kiinni, kunnes alkaa vielä karmaisevampi meteli. "PiipIfIpiipcoulpiipdswimpiipIdpiipswimoutpiiptoyoutopiippiip." Frankin ja minun herätyskellot alkavat soida samaan aikaan. Syke nousee muutamassa sekunnissa pilviin ja tulen taas kärttyiseksi. "Frankki pois se pois pois pois pois. Hirvee ääni." Frank laittaa herätyksen pois päältä ja menemme takaisin mukavaan asentoon lusikkaan. Jatkamme unia. Älkää koskaan tehkö samaa virhettä kuin minä ja laita herätyskellon ääneksi lempibiisiä. Minulle ennen niin rakas kappale on nyt rasittavimpien kappaleiden listalla.

Herätyskellot ehtivät soida vielä muutaman kerran, kunnes ymmärrän tarkistaa mitä kello on. Kello näyttää 7.35. Bussi lähtee 7.49 ja pitäisi vielä pukea ja syödäkin. Rutistan halikaveriani vielä hetken aikaa, hengähdän syvään ja nousen ylös. Alan tonkia vaatteitani: sukat, pikkarit, housut, rintsikat. Oho otin vahingossa Frankin sukan. Alan etsiä omaa sukkaani jäätävän korkuisesta vaatepinosta Frankin huoneen lattialla. Vihdoin sukka löytyy. Housut jalkaan ja paita päälle. "Takataskut edessä? Meniköhän nämä housut sittenkään oikein päin?" Tökin Frankkia ylös. Uhkailen jääpaloilla ja pyllyn hyllyttämisellä, jos tämä ei nyt nousisi. Käyn pissalla ja laitan kolmessa minuutissa meikkiä naamaan.

Sitten keittiöön. Frank on laittanut veden kiehumaan teetä varten. Puuroa ei enää ehdi syömään. Otan leipätarvikkeet jääkaapista ja väsään nopeasti yksinkertaiset leivät Frankille ja minulle. Frank tulee halaamaan minua. Käännyn ympäri ja halaan Frankkia takaisin. Kerrotaan rakastavamme toisiamme aamukäheällä unenpöppöräisellä äänellä ja pussataan. Aina on aikaa muutamalle rakkauden osoitukselle, vaikka olisi kuinka kiire bussiin.

Kello näyttää 7.46. Laulan jotain random joululaulua "Kiire jo on, kiire jo on". Hammasharja suuhun. Sitten menen ulos ovesta painamaan hissin K-kerroksesta kahdeksanteen kerrokseen. Hissillä kestää tulla ikuisuus, joten minulla on sillä välin hyvää aikaa pestä hampaat. Samalla vedän takkia ja kenkiä päälle. Menen vessaan purskuttelemaan suun ja olen valmis. Leipä toiseen käteen ja menoksi. Hississä nakerran leipää ja korjaan toisella kädellä nopeasti laittamaani meikkiä. Napsutan sormiani jännittyneenä auttaakseni hissiä menemään kerroksia alaspäin nopeammin. Hissi saapuu K-kerrokseen ja ovet avautuvat. Juoksujalkaa kipitetään ulko-ovelle. Muutama sata metri ja näemme bussipysäkin. Bussi on jo pysäkillä, mutta kyytiin on hyppäämässä moni muukin, joten meillä ei ole hädän häivääkään. Tallustelemme rauhallisesti loppumetrit bussiin. Menemme istumaan bussin takapenkille ja huokaisemme helpotuksesta. Huh mikä aamu. Huomenna uusiks.

Tämä aamu sujui niinkin hyvin, että hississä ehti
räpsästä muutaman selfien.

Onko muita illan virkkuja ja aamun torkkuja?

Tunnisteet: , , , ,

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu